Kun lentokoneesta katsoo Suomen maan kamaraa, näkee metsiä, metsiä, metsiä - ja välissä soita ja järviä. Pääkaupunkiseudulta poistuttua taajama-asutusta näkyy vähän, viljelymaatakin vain paikoittain. Metsistä voidaan hyvällä syyllä puhua kansallisvarallisuutenamme kuten rakennuksista ja taloista. On surkuhupaisaa, että metsäomaisuuden hoitaminen on etääntynyt kykysuomalaisen talousosaamisesta kaukaisuuteen - pois asuntolainan tai osakesalkun turvallisuudesta.
Juuri ennen kesälomia ilmestyneessä Talouselämä-lehdessä kehotetaan Sijoituselämä-palstalla mahdollisesti metsää perinyttä miettimään ensimmäisenä vaihtoehtona metsänsä nopeaa pois myyntiä. Ja toisenakin vaihtoehtona kehotetaan siirtämään metsä edelleen seuraavalle sukupolvelle.
Milloin näkee saman kirjoitettuna ohjeen osakkeita tai asunnon perineelle? "Myy nopesti pois!" Tuskin koskaan.
Ydinasialistan ohjeet sille, joka kaikesta huolimatta ja kuitenkin päättää pitää perintömetsänsä, alkavat Talouselämässä hauskasti toteamuksella "Hanki kumisaappaat". Mitä ihmettä? Eikö kaupungissa sada tai ole loskakeliä koskaan? Ja Nuuksiossako voikin liikkua ns. metsäpoluilla ja pitkospuilla aina lenkkareissa tai ehkä korkokengillä?
- Mutta kuitenkin koko juttu kannattaa lukea! Artikkelissa on monta hyvää neuvoa. '
Melkein 'imperiumin vastaisku', vastakkainen näkökulma metsään puolestaan löytyy Metsälehti Makasiinista, metsätalousyrittäjä Sirolan pakinasta. Hän kysyy: Voisitko elää metsälläsi? Metsälehti Makasiinin pakina julkaistiin suunnilleen samoihin aikoihin kuin em. juttu.
Jaan monta ajatusta pakinoitsija Sirolan kanssa. Paitsi että aikoinaan opinnoissa piti tutustua metsänjalostusteollisuuden tekniikkaan tietyiltä osin ja sanastoon useillakin kielillä, maalla asuvana minullekin metsä on ollut mahdollisuus, takaportti, jopa turva, myös henkisessä mielessä.
Lämpimästi tervemenoa metsään kaikki metsänomistajat - nautiskelemaan omaisuudesta omalla tavallanne! Tänä vuonna on löytynyt herkkutattejakin.
