Lukuelämys: 100 vuoden yrittämisen tarina

Tartuin edellisvuonna julkaistuun paksuun kirjaan Kone-yhtiön elinkaaresta ja Herlinin yrittäjäperheen tarinasta tammikuun 2014 pakkasilla ja kirjan tarinat veivät mukanaan! Se oli kuin paraskin jännityskertomus – mutta kertomus yrittäjistä innovaatioiden, kansainvälistymisen, globalisaation ja perheyrittäjyyden poluilla. Sadan vuoden ajanjakson kattava, perheen neljän sukupolven ja yrityksen tarina on vaikuttava kokonaisuus. Michelsen ei kuitenkaan kirjoittanut dekkaritekstiä, vaan niin asiapitoista, että sitä saattoi lukea vain muutaman kymmenen sivun paloissa. Tarinaa ja yrittäjien ratkaisuja piti pysähdyttävä miettimään, peilaamaan aikakauden muuhun historiaan. Ajan vaatimuksiin ja mahdollisuuksiin tässä perheessä ja tässä yrityksessä tartuttiin, luovasti ja kukin sukupolvi teki sen itselleen läheisellä tavalla.

Yritys eli ja kehittyi 100 vuoden aikana, aina oman aikansa mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen mukana. Rohkeutta ei yrittäjiltä puuttunut. Ja aina vaikutteita ja oppia haettiin myös ulkomailta, jo yrittämisen alkuvuosina. Yrittäjien strategiset ratkaisut ja niistä kummunneet yritystoiminnan painopisteiden muutokset ovat tuottaneet sen kasvun ja menestymisen, jota tämän päivän yritysanalyytikot Kone Oyj:ssä kiittävät. Kun yritys on alusta lähtien ollut merkittävä työllistäjä ja investoija, myös yrittämisen riskit olivat mukana ja nekin kirjassa kuvattiin. Onnistunut tiimityöskentely eri muodoissaan on ollut tämänkin yrityksen vahvuus. Ryhmänä toimimisen voima nousee esille myös teoksen kuvituksesta, sillä melkein kaikki kirjan kuvat ovat ryhmäkuvia – rakennus- ja tuotekuvia lukuun ottamatta.

Perheyrityksen sukupolvenvaihdokset ovat usein vaikeita, jopa yrityksen kompastuskiviä, ja siksi kiinnostavia kehitysvaiheita. Ainakin tähän asti Herlinien sukupolvenvaihdoksissa on värikimaraa riittänyt! Kun jatkaja tarttui Koneessa vallankahvaan, hän muotoili aina myös tehtävänkuvastaan yrityksessä mieleisensä, omiin vahvuuksiinsa nojaten – yrittäjän oikeudella, niin halutessaan - vaikka edeltäjänsä mielipidettä vastaan.

Mielenkiintoinen kehityspolku avautui myös perheen kotitilan merkityksestä kullekin perheyrityksen johtajalle. Kolme kirjan päähenkilöistä kun oli paitsi teollisuusyrittäjiä, myös maatalousyrittäjiä kotitilallaan. Viime sodan jälkeisellä Porkkalan luovutusalueella sijaitsevan Thorsvikin tilankin historia on vaiheikas. Sitkeästi se nostettiin eläväksi tilaksi aina uudestaan ja uudestaan. Maatalouden ja karjankasvatuksen pitempi ja hitaampi sykli ja teollisuuden nopeampi toimintarytmi muodostavat yrittäjän elämässä kiinnostavan vastaparin. Miksi menestyvät Koneen johtajat halusivat alun perin maanviljelijöiksi, mutta joutuivat sen lisäksi tarttumaan myös perheyrityksen johtamiseen?

Perheen naisten tarinat jäivät kirjassa syrjään –ymmärrettävistä syistä, sillä yhdestäkään perheen tyttärestä ei tullut maanviljelijää kotitilalle eikä johtajaa perheyritykseen ylimmille paikoille. Olisi ollut kiinnostavaa tietää, miksi niin ei käynyt? Esikuvista tuskin oli puutetta millään kirjassa tarkastelluista aikakausista, tuskin perijättärien lahjakkuudestakaan.

Michelsen Karl-Erik:  Kone. Perhe, yrittäjyys ja yritys teollisuuden vuosisadalla. Kone Oyj ja Kustannusosakeyhtiö Otava. Otavan Kirjapaino Oy. Keuruu 2013.